Kelluvat valuuttakurssit

Valuuttojen pariteettisopimus raukesi ja maailma ryhtyi käyttämään kelluvien valuuttojen järjestelmää vuonna 1973. Silloin ei vielä vaadittu politiikan kansainvälistä koordinoimista. Tätä on Japanissa selitetty mm. sillä, että vuonna 1973 Yhdysvallat piti itseään vielä globaalina taloudellisenakin supervaltana.
On myös vaikeata kuvitella, että silloin olisi nähty tarvetta koordinoida valuuttapolitiikkaa, koska taloustutkijat ja poliittiset päättäjät uskoivat vielä vakaasti, että kelluvilla valuuttakursseilla voitaisiin eristää kansalliset taloudet ulkoisista vaikutuksista ja keskittyä kotimaisten tavoitteiden saavuttamiseen. Kokemuksesta tiedämme nyt, että kellutuksen voima korjata ulkoisia tasapainottomuuksia ei ole niin suuri kuin aikanaan kuviteltiin. Kelluvat valuuttakurssit eivät ole yksinään kyenneet auttamaan Japanin ja Saksan liittotasavallan valtavan suuriksi paisuneiden ylijäämien eikä eräiden muiden maiden, erityisesti Yhdysvaltain itsepintaisten vajeiden korjaamista.
Sivut 224, 229, 231-232

Valikoituja kirjan teemoja

Työkäytännössä alkanut muutos

Työmarkkinoiden lailliset puitteet muotoiltiin Japanissa toisen maailmansodan jälkeisissä suurtyöttömyyden olosuhteissa markkinoiden suoran valvonnan hengessä työvoiman riiston estämiseksi. Nämä puitteet olivat 1990-luvulla kehityksen myötä vanhentuneet. Talouselämän edustajien näkemysten mukaan viranomaisilla oli kiire ryhtyä uudistamaan ja ajanmukaistamaan työmarkkinapolitiikkaansa. Inhimillisten voimavarojen täyden potentiaalin hyväksikäyttö on tärkeätä, jotta voitaisiin välttää korkean kustannustason mahdollisesti aiheuttamat onttoutumisilmiöt. Väestörakenteen kasvavien eläkekulujen ja terveydenhoitokustannusten johdosta pidettiin myös tärkeätä vahvistaa tulokertymää nostamalla työikäisen työvoiman osallistumistasoa ja työn tuottavuutta...
Lue lisää
Toteutus:Viestintäratkaisut Webmaster Kirjaudu sisään