Halpatyövoima

Kylmän sodan päättyminen ja sosialistisen leirin hajoaminen avasi markkinatalousmaille mahdollisuuden hyötyä maailman halvan työvoiman tarjonnasta. Tätä auttoivat Kiina ja Intia hylkäämällä sosialistisen talouspolitiikkansa ja ryhtymällä vapauttamaan sääntelyään. Markkinatalouksien väestömäärä nousi noin 2 500 miljoonalla. Teollisuusmaissa oli vain alle 1 000 miljoonaa asukasta eli noin 16 % maailman silloisesta kuudesta miljardista. Teollisuus sai käyttöönsä muiden maiden halpaa työvoimaa, jonka palkkakustannukset saattoivat olla vain kaksi-kolme prosenttia oman maan työntekijöille maksetuista palkoista. Tämä aiheutti työvoiman rakenteellisen ylitarjonnan.
Seurasi kilpailu alhaisista palkkakustannuksista. Teollisuusmaiden yritykset siirsivät tehdas- ja laiteinvestointejaan ulkomaille, etenkin Kiinaan, Intiaan ja Kaakkois-Aasian maihin. Tämä aiheutti huolta investoijamaiden oman teollisuuden onttoutumisesta ja työpaikkojen vähenemisestä. Muutoksen motiivina ei ollut kuitenkaan vain oman valuutan vahva asema eikä pyrkimys kiertää vientituotteille asetetut kaupan esteet. Merkittävänä taustavoimana oli suuri siirtyminen ohjaillusta taloudesta markkinatalouteen.
Amerikkalaiset ja eurooppalaiset yritykset reagoivat nopeimmin tapahtuneisiin rakennemuutoksiin. Japanilaiset olivat aluksi muiden maiden yrityksiä hitaampia. Länsimaissa toimittiin nopeasti houkuttelemalla Venäjältä puolustus- ja energiasektoreilla työskennelleitä, huipputeknologiaa osaavia insinöörejä ja muita korkeasti koulutettuja henkilöitä. Heille tarjottiin työpaikkoja, koska heillä odotettiin olevan uusia ideoita huipputeknologian ja erityisesti sotilasteknologian alan yrityksille. Kiinastakin siirtyi länteen koulutettuja nuoria henkilöitä Tienanmenin aukion tapahtumien jälkeen vuonna 1989. Länsimaissa alettiin käyttää hyväksi myös Intian tarjoamia mahdollisuuksia, etenkin maan suurta tietokoneohjelmoijien joukkoa.
Talouselämän globalisoituminen on liittänyt kasvavan osuuden paikallisesta tuotantokapasiteetista toimimaan koko maailman hyväksi. Tämä loi maailmanmarkkinoille paljon tavaroiden ja palvelujen uutta tarjontaa. Maailman tuotantokapasiteetti on edennyt pitkin harppauksin. Sen kasvua on nopeuttanut teknologisten uudistusten lisääntynyt vauhti. Kun länsimaiset yritykset ryhtyivät valmistamaan tuotteitaan halvan työvoiman maissa, halpamaiden vienti kehittyi vuolaaksi virraksi läntisiin teollisuusmaihin. Tuloksena oli niin suuri ylitarjonta, ettei kulutusmahdollisuuksien laajeneminen näytä kykenevän sulattamaan sitä vielä pitkään aikaan.
Sivut 181-182, 274

Valikoituja kirjan teemoja

Kiina globaalin deflaation viejänä

Deflaatiosta keskusteltaessa on puhuttu paljon Kiinasta. Business Week ja The Economist ovat globaalista deflaatiosta kirjoittaessaan maininneet erityisesti Kiinan halpojen tuotteiden viejämaana ja deflaation levittäjänä. Pankkiiriliike Morgan Stanleyn pääekonomisti Stephen Roach on syyttänyt Kiinaa globaalin deflaatiovaaran aiheuttamisesta. Kiinan talous onkin näytellyt hyvin merkittävää osaa hintatason muodostumisessa teollisuustuotteiden maailmanmarkkinoilla. Kiinasta tuli vuonna 2003 maailman neljänneksi suurin vientimaa... Maan talous on viime vuosina kasvanut noin 9-10 %:n vauhdilla. Kiinan tuotannon on arvioitu kuluneen 5-vuotiskauden aikana painaneen maailman teollisuustuotteiden hintatasoa alaspäin 7 % ja vähittäishintoja 10 %. Kiinan talouden deflatorisia vaikutuksia lisää hallituksen politiikalla synnytetty suuri ylikapasiteetti monilla tuotannon sektoreilla.
Lue lisää
Toteutus:Viestintäratkaisut Webmaster Kirjaudu sisään