Päätöksenteko konsensuksen pohjalta

Japan as No. 1-kirjan kirjoittaja, Harvardin yliopiston sosiologian professori Ezra Vogel on todennut, “että japanilaiset välttävät kantansa ilmaisemista ja esitysten puoltamista ennenkuin he ovat keränneet ja analysoineet riittävästi informaatiota”. Tämä on viime vuosina ilmennyt esimerkiksi japanilaisten yritysten hitaana entisten sosialististen maiden markkinoille tulona ja vähäisinä investointeina itäisen ja keskisen Euroopan uusiin markkinatalousmaihin. Sen sijaan näihin maihin on kyllä lähetetty lukemattomia informaation keräämiseen keskittyneitä valtuuskuntia ja yritysten edustajia. Epäilen, että riittävän vakuuttavien tietojen keräämisen ylivoimaiset vaikeudet ovat olleet japanilaisten hitaan markkinoille tulon syynä. Tärkeiden päätösten tekoa ei japanilaisessa yrityksessä anneta jonkun yksilön, ei edes yrityksen korkeimman johdon tehtäväksi, vaan päätökset pyritään tekemään konsensus-periaatteella. Asioista halutaan mieluummin keskustella ja sovitella erilaisia näkemyksiä, jotta voitaisiin päästä yleisesti ja yhteisesti hyväksyttyyn ratkaisuun. Ulkomaalaisen liikemiesvaltuuskunnankin ehdotuksia punnitaan yrityksen hierarkian eri kerroksissa. Konsensuksen pohjalta syntyvä yritysten päätöksenteko vaatii siis oman aikansa. Jos esimerkiksi päätökseen osallistuvien henkilöiden kesken esiintyy erimielisyyksiä valittavasta linjasta, asiaa ei ratkaista esimiesten mahtikäskyllä, vaan yhteisymmärryksen saavuttaminen edellyttää lisäselvityksiä. Yhteisesti hyväksytyn päätöksen valmistelumenetelmä merkitsee toisaalta myös jokaisen siihen osallistuneen henkilön vahvaa sitoutumista päätöksen toteuttamiseen. Professori Vogelin mukaan “japanilaiset pyrkivät päätöksenteossaan keskittymään organisaationsa yleisiin päämääriin, minimoimaan mielipiteiden jakautumisen ja yrittämään löytää ratkaisun, jolla olisi todennäköisesti parhaat onnistumisen mahdollisuudet. Informaation kerääminen sopii ihanteellisen hyvin näiden päämäärien saavuttamiseen”.