Japanilaisten myönteinen asenne työhön perustuu vuosisataiseen maan tapaan. Pääsyynä tähän pidetään sitä, että japanilaisten perinteinen elämä keskittyi riisinviljelyyn. Vaikka luonnonolosuhteet vaikuttavat riisinviljelyyn, myös ihmisten huolellinen työ - esimerkiksi kastelu, rikkaruohojen kitkeminen ja istutus - ovat erittäin tärkeitä viljelyn onnistumiselle. Lisäksi riisinviljely vaati tiettyjen sääntöjen ja määräysten noudattamista perinteisessä kyläyhteisössä. Yhdessä silloisen säästäväisyysetiikan kanssa työ tuotti pienen maatalous-ylijäämän ja mahdollisti tuotannon kasvun...Monissa länsimaissa työtä pidetään enimmäkseen välttämättömänä pahana, harmillisena raadantana. Myös eräissä Aasian maissa ihmiset pitävät työtä hankalana ja jopa ihmisarvoa alentavana. Japanilaisilla ei ole ilmennyt tällaista käsitystä työstä.Tämä johtuu ehkä myös japanilaisten hyvin maanläheisestä elämän asenteesta. He ovat aina pitäneet korkeimpana tavoitteenaan maallista onneaan ja hyvinvointiaan. Tässä yhteydessä on tärkeätä todeta, että japanilaiset eivät ole antaneet suurta myönteistä arvoa levolle ja loikoilulle. Itse asiassa japanilaiset ovat aina tunteneet jonkinlaista syyllisyyden tunnetta lepäämisestä. Vaikka monet japanilaisista nykyisin ovat alkaneet miettiä vapaa-aikaa ja sen käyttömahdollisuuksia, he muodostavat kuitenkin vain poikkeuksellisen joukon. Vapaa-aika ei kykene tarjoamaan heidän elämälleen riittävää päämäärää ja tarkoitusta. Japanilainen tuntee todella elävänsä vasta silloin, kun hän tekee työtä. Niinpä monet japanilaiset haluavat käyttää lisääntyneen vapaa-aikansa opiskeluun ja yhteisöään hyödyttävään toimintaan. Japanilainen työn etiikka on edelleenkin elinvoimainen...Sivut 20, 135-138, 230, 240