Talousneuvoston mielestä työntekoon liittyviä säännöksiä tuli uudistaa työvoiman tehokkaamman ja joustavamman käytön mahdollistamiseksi. Tämä koski mm. vapaampia ja joustavampia työaikamääräyksiä, työnvälitystoimintaa, työsopimusten kestoa ja työntekijöiden, mm. naisten, suojelua tietyistä töistä ja tiettyinä vuorokauden aikoina. Asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi on viime vuosina tehty lakeihin eräitä tärkeitä muutoksia.Taloudellisen suunnitteluviraston joulukuussa 1999 julkaisemassa Kansallisen elintavan valkoisessa kirjassa todettiin, että japanilaisten työkäytännössä on alkanut suuri muutos, joka johtuu väestön ikääntymisestä, alenevasta syntyvyydestä, talouden kypsymisestä ja talouselämän globalisoitumisesta. Japanin sodanjälkeinen yhteiskunta kytkeytyi tuotannon varaan rakentuvaan työpaikkaan. Nyky-yhteiskunta pitää toivottavana joustavien työskentelymahdollisuuksien tarjontaa, jolloin ihmiset voivat valita itselleen mieluisimman työn monien mahdollisuuksien joukosta. Nyt kehittymässä olevassa taloudessa itsenäisesti toimivat yksilöt ovat keskeisiä toimijoita, joilta odotetaan entistä syvällisempää tietopohjaa ja monipuolisia taitoja. Ihmisten voimavarojen kehittäminen on siten avainasemassa työpaikan säilymisen turvaamisessa.Työsuhdekäytännössä tapahtuvat tärkeimmät muutostrendit koskevat kyvykkyyden kasvavaa arvostusta ja työhönoton lisääntyvää monimuotoisuutta. Yhtäältä uusi käytäntö voi tarjota uusia mahdollisuuksia naisille, vanhuksille ja vammaisille, mutta toisaalta monet ihmiset tuntevat huolta tietojensa ja taitojensa riittävyydestä uusissa, muuttuvissa olosuhteissa.Muuttuva työkäytäntö näkyy myös ihmisten elintapojen erilaistumisena. Nuorison keskuudessa perinteinen suhtautuminen elinikäiseen työpaikkaan ja työnantajayritykseen samaistumiseen on alkanut hälvetä. Nuoret ihmiset vaihtavat työpaikkaansa usein eivätkä monet heistä edes halua sitoutua työhön, joka häiritsee liiaksi heidän vapaa-ajan harrastuksiaan.Sivu 268