Maareformi

Sodan jälkeen Japanin hallitus valmisteli nopeasti parlamenttikäsittelyä varten esityksensä maareformista. Lakiehdotuksen mukaan viljelysmaan omistusoikeus rajoitettaisiin 5 hehtaariin. Sen ylittävältä osin maanomistajan olisi myytävä viljelysmaansa vuokraviljelijöille.
Yhdysvaltain miehitysviranomaiset ryhtyivät kuitenkin tutkimaan asiaa parlamenttikäsittelyn aikana antaen määräyksen, joka merkitsi maanomistajien ankarampaa kohtelua. Laki jouduttiin hyväksymään vuonna 1946 amerikkalaisten vaatimassa muodossa. Maanomistajat saivat pitää itsellään vain 1 hehtaarin viljelysalan. Loput oli myytävä vuokraviljelijöille hintaan, joka määrättiin ostajalle hyvin edulliseksi. Mikäli omistaja ei itse asunut tilallaan, hänen oli myytävä kaikki omistamansa maat vuokraviljelijöille pilkkahintaan.Tämä uusi laki mullisti Japanin maanomistusolosuhteet paljon perusteellisemmin ja teki tilakoon oleellisesti pienemmäksi kuin mitä siirtoväen asuttaminen ja maanhankinta sotaveteraaneille saivat aikaan Suomessa. Ennen lain voimaantuloa lähes puolet Japanin viljelysmaasta oli ollut vuokraviljelijöiden hallussa. Vuokraviljelyjärjestelmä lopetettiin ja perustettiin miljoonia itsenäisiä kääpiötiloja. Vuonna 1950 vuokraviljelysmaan osuus oli supistunut kymmeneen prosenttiin.Sivut 56-57, 64