Japani Kaakkois-Aasian maiden rahoittajana

Suurin osa Japanin sijoituksista Kaakkois-Aasian maihin oli 1990-luvun alkuvuosiin saakka teollisuutta harjoittavien yritysten suoria sijoituksia. Vuoden 1985 jälkeen japanilaiset yritykset alkoivat etsiä halpoja sijaintipaikkoja tuotannolleen Itä- ja Kaakkois-Aasiasta. Japanin halpakorkoiset lainat ja maan hallituksen rohkaisut piristivät japanilaisten johtamaa sijoitustoimintaa Kaakkois-Aasiassa.
Japanin kuplatalouden päättyminen muutti perusteellisesti tämän rahoitusrakenteen. 1990-luvun alkuvuosina japanilaiset pankit ohjailivat liiallisia likvidejä varojaan Itä-Aasian paikallisille pankeille ja kiinteistöalan yrityksille. Lainananto muuttui lyhytaikaisiksi kauppaluotoiksi, joista pankit tekivät suuria voittoja. Esimerkiksi Thaimaan ulkomaankaupassa dollarin korko oli noin 6 %. Japanilaiset pankit vaihtoivat dollareita bahteiksi ja lainasivat niitä edelleen 10 %:n korolla. Itä-Aasiaan virtaavasta rahasta oli suurin osa japanilaisten rahaa. Sitä kohdistettiiin erityisesti kiinteistöihin.Japanilaiset pankit lainasivat rahaa Kaakkois-Aasian maille noudattaen samanlaisia periaatteita kuin kotimaassaankin. Ne jatkoivat lainanantoaan pelkäämättä riskejään, sillä ne tunsivat olevansa hallituksen suojelemia. 1980-luvun jälkipuoliskolla niiden lainananto edusti 80 % paikallisesta likviditeetistä. 1990-luvulla tämä osuus nousi 100 %:iin, mutta laski jälleen 97 %:iin vuonna 1998. Japanilaiset pankit eivät siis noudattaneet lainanannossaan BIS:n standardisuosituksia.Sivut 311-312