Ehkä parhaan osoituksen tällaisen ajattelun taustoista antaa poliittisena kommentoijana ja Yhdysvaltain ulkoministeriössä työskennelleen valtiotiet. tri Francis Fukuyaman hyppäys kuuluisuuteen vuonna 1992 ilmestyneellä kirjallaan The End of History and the Last Man. Siinä hän selittää kommunismin sortumisen merkitsevän maailman siirtymistä kehityksessään uuteen ja pysyvään vaiheeseen. Kommunismin häviö merkitsee hänen mielestään amerikkalaisen liberaalin demokratian lopullista, maailmanlaajuista voittoa. Fukuyama väittää muutoksen olevan niin dramaattinen, että on oikein kuvata sitä historian päättymiseksi siinä mielessä, että ideologinen konflikti on päättynyt. Vaikka Fukuyama ei näekään ruusuisia kuvia "historian päättymisen" jälkeisestä yhteiskunnasta, hänen mielestään liberaali demokratia on saanut huomenlahjakseen yleismaailmallisuuden. Maailma onkin nyt Fukuyaman mielestä siirtymässä tähän suuntaan.Täysin vastakkaisiin käsityksiin päätyy Harvardin yliopiston kansainvälisten suhteiden professori Samuel Huntington kirjassaan The Clash of Civilizations and the Remaking of World Order (1996). Hänen kirjaansa on pidetty uusia uria aukovana merkkiteoksena, joskin sekin on saanut osakseen myös paljon kritiikkiä. Huntington väittää olevan täysin väärin pitää länsimaista sivistystä yleismaailmallisena. Se on hänen mielestään myös röyhkeän ylimielistä ja vaarallista.Sivu 360