Päätöksenteko konsensuksen pohjalta

Japan as No. 1-kirjan kirjoittaja, Harvardin yliopiston sosiologian professori Ezra Vogel on todennut, “että japanilaiset välttävät kantansa ilmaisemista ja esitysten puoltamista ennenkuin he ovat keränneet ja analysoineet riittävästi informaatiota”. Tämä on viime vuosina ilmennyt esimerkiksi japanilaisten yritysten hitaana entisten sosialististen maiden markkinoille tulona ja vähäisinä investointeina itäisen ja keskisen Euroopan uusiin markkinatalousmaihin. Sen sijaan näihin maihin on kyllä lähetetty lukemattomia informaation keräämiseen keskittyneitä valtuuskuntia ja yritysten edustajia. Epäilen, että riittävän vakuuttavien tietojen keräämisen ylivoimaiset vaikeudet ovat olleet japanilaisten hitaan markkinoille tulon syynä.
Tärkeiden päätösten tekoa ei japanilaisessa yrityksessä anneta jonkun yksilön, ei edes yrityksen korkeimman johdon tehtäväksi, vaan päätökset pyritään tekemään konsensus-periaatteella. Asioista halutaan mieluummin keskustella ja sovitella erilaisia näkemyksiä, jotta voitaisiin päästä yleisesti ja yhteisesti hyväksyttyyn ratkaisuun. Ulkomaalaisen liikemiesvaltuuskunnankin ehdotuksia punnitaan yrityksen hierarkian eri kerroksissa. Konsensuksen pohjalta syntyvä yritysten päätöksenteko vaatii siis oman aikansa. Jos esimerkiksi päätökseen osallistuvien henkilöiden kesken esiintyy erimielisyyksiä valittavasta linjasta, asiaa ei ratkaista esimiesten mahtikäskyllä, vaan yhteisymmärryksen saavuttaminen edellyttää lisäselvityksiä. Yhteisesti hyväksytyn päätöksen valmistelumenetelmä merkitsee toisaalta myös jokaisen siihen osallistuneen henkilön vahvaa sitoutumista päätöksen toteuttamiseen.
Professori Vogelin mukaan “japanilaiset pyrkivät päätöksenteossaan keskittymään organisaationsa yleisiin päämääriin, minimoimaan mielipiteiden jakautumisen ja yrittämään löytää ratkaisun, jolla olisi todennäköisesti parhaat onnistumisen mahdollisuudet. Informaation kerääminen sopii ihanteellisen hyvin näiden päämäärien saavuttamiseen”.

Valikoituja kirjan teemoja

Glokalisaatio

Globalisoitumisen yhteydessä tapahtuu myös alueellista ja paikallistumiskehitystä, lokalisoitumista, erityisesti pyrkimystä hallinnon hajasijoitukseen ja paikallisen päätöksenteon lisäämiseen. Tällaista samanaikaista globalisoitumista ja lokalisoitumista tutkijat ovat nimittäneet glokalisaatioksi. Japanilaiset ovat yleisesti tajunneet, että kansojen ja tapojen moninaisuus on tunnustettava itseisarvo. Jokaisella kansalla on oma identtisyytensä ja jokaisen tulisi tiedostaa paikkansa. Tiedostamatta omaa itseään ja omia tavoitteitaan kansakunnan on vaikeata selviytyä ja pitää puoliaan globalisoitumiskehityksessä...
Sanaa globalisaatio, maailmanlaajuistuminen tai maapalloistuminen, käytettiin tiettävästi ensimmäisen kerran vuonna 1962. Tutkimuksen mukaan Yhdysvaltain valtalehdet The New York Times ja The Washington Post käyttivät sanaa 1990luvun puoliväliin asti vain satunnaisesti. Sen jälkeen sanan käytön kasvukäyrä on ollut hyvin jyrkkä. Muutaman viime vuoden aikana globalisaatiosta on kirjoitettu tuhansia akateemisia tutkimuksia ja julkaistu satoja kirjoja. Miltei jokainen kirjoittaja näyttää määritelleen sanan merkityksen omalla tavallaan.
Globalisaatio maailman talouksien ja yhteiskuntien lisääntyvä yhdentymiskehitys on ollut viime vuosien kansainvälisen talouskeskustelun ja kiistelyn eräs kuumimmista aiheista. Globalisaatio on antanut taloudelliselle toiminnalle uusia ja houkuttelevia mahdollisuuksia. Sen myönteisenä piirteenä on nähty Kiinan, Intian ja muiden pari vuosikymmentä sitten köyhinä pidettyjen maiden nopea edistyminen ja köyhyyden väheneminen. Monissa piireissä on juhlittu globalisaation saavuksia aikamme merkittävimpinä tapahtumina. Globalisaatio on saattanut ihmiset ja kansakunnat läheisemmiksi. Sen avulla on syntynyt enemmän rikkautta ja hyvinvointia kuin mitkään aikaisemmat sukupolvet ovat kokeneet. Yhdessä informaatioteknologian huiman kehityksen kanssa globalisaatio on lyhyessä ajassa mullistanut elämämme maailmankylässä.
Globalisaatio on kuitenkin synnyttänyt myös merkittävää kansainvälistä vastustusta, koska sen on katsottu edistäneen epätasaarvoa ja ympäristön huononemista. Esimerkiksi Afrikkaa koskevat globalisaation selvitykset osoittavat, että sen ulkopuolelle jääneet maat ovat kokeneet globalisaation luoneen ja pakottavalla tavalla tyrkyttäneen niille turmiollisia menettelytapoja, jotka ovat johtaneet yhteiskunnan raakaaineiden riistoon. Globalisaatio ei ole toiminut toivotulla tavalla myöskään sen vuoksi, ettei se ole levinnyt kaikkialle maailmassa. Afrikan köyhät maat eivät ole kyenneet integroitumaan globaaliin talouteen. Syynä voi olla yksinkertaisesti se, ettei köyhä maa eivätkä sen kansalaiset ole kyenneet kehittymään globalisoitumisen edellyttämälle tasolle...
Maailmanlaajuisena ilmiönä globalisoituminen edustaa pitkän ja monimutkaisen kehityksen tulosta. Japanin globalisoitumisesta puhuttaessa on sen sijaan syytä korostaa, että kysymys on vasta 1980luvulla aktiivisesti alkaneesta ja sen loppupuolella voimistuneesta kehityksestä. Japanille globalisoituminen on aiheuttanut tuotantoelämän jatkumisen, työllisyyden säilymisen ja hyvinvoinnin kannalta uudenlaisen, uhkaavalta tuntuvan tilanteen. Ilmiö on viime aikoina tullut suomalaisillekin hyvin tutuksi. Japanissa se on herättänyt kysymyksen, miten kotimainen tuotanto kyetään säilyttämään riittävän korkealla tasolla täystyöllisyyden ylläpitämiseksi, kun pääomat liikkuvat vapaasti ja globalisoituneet yritykset siirtävät tuotantoaan itselleen edullisimpiin olosuhteisiin maasta toiseen...
Sivut 87, 218, 222, 235236, 239240, 264, 315, 324, 338344, 369
Lue lisää
Toteutus:Viestintäratkaisut Webmaster Kirjaudu sisään