Pauli Opas, henkilötiedot

Opas, P a u l i Samuel, suurlähettiläs, valtiot. maist., Helsinki. Syntynyt 30.10.1929 Kurikassa. Naimisissa 1954 alkaen fil. maist. Lise-Maj Hertsbergin kanssa, tytär Lisa Lena Opas-Hänninen, D.Phil.
Opinnot: Ylioppilas Vaasan Lyseosta 1951; hallinto-opin kandidaatti Helsingin yliopisto 1960, valtiotieteen kandidaatti 1963, pääaine kansantaloustiede, laudatur erinomaisin tiedoin.
Toimipaikat: 1952-53 Radiotieto, toimittaja; 1953-54 Ylioppilaslehti; 1955-56 Suomen Ylioppilaskuntien Liitto, ulkoasiainsihteeri, 1957 SYL:n pääsihteeri ja World University Service’n Suomen toimikunnan sihteeri; 1959-60 Yhdysvaltain tiedotustoimisto, USIS-julkaisujen päätoimittaja.
Ulkoasiainministeriössä: 1961-63 tiedotussihteeri; 1963-67 Suomen kaupallinen edustusto Länsi-Saksassa (Köln), varakonsuli 1963, konsuli 1966, lehdistö- ja kulttuuriasiat; 1967-70 Suomen suurlähetystö Washington, D.C., 1. lk lähetystösihteeri, lehdistö- ja kulttuuriasiat; 1970-71 jaostosihteeri UM:n kauppa-poliittisen osaston kehitysmaakaupan ja YK:n taloudellisten järjestöjen jaostossa; 1972-73 jaostopäällikkö, Suomen edustaja UNCTADin, UNIDOn, ECE:n, OECD:n ja perushyödykejärjestöjen kokouksissa; 1974-75 toimistopäällikkö sosialististen maiden kaupan sekä taloudellisen ja tieteellis-teknisen yhteistyön toimistossa; 1976 ulkoasiainneuvos, 1976-79 kauppapoliittisen osaston apulaisosastopäällikkö, 1979-84 osastopäällikkö.
UM:n kauppapoliittisen osaston edustajana Suomen ja Neuvostoliiton välisen taloudellisen yhteistyökomis-sion jäsenenä ja sen kone- ja laitetyöryhmän puheenjohtajana, Suomen ja Neuvostoliiton tavaranvaihdon toteutumista ja maksuliikenteen kehitystä seuraavan toimikunnan puheenjohtajana, tuonninvapauttamistoimi-kunnan jäsenenä ja varapuheenjohtajana, Suomen ja SEVin yhteistyökomission jäsenenä, Suomen ja SEV-maiden välisen ulkomaankauppatyöryhmän puheenjohtajana, useiden Suomen ja SEV-maiden välisten vapaakauppasopimusten sekä taloudellisten ja tieteellis-teknisten sekakomissioiden puheenjohtajana, Suomen Ulkomaankauppaliiton ja Vientitakuulaitoksen johtokuntien jäsenenä, Suomen Vientiluotto Oy:n ja Lisens-siviraston johtokuntien varajäsenenä, Pohjoismaiden ministerineuvoston kauppapoliittisten kysymysten virkamieskomitean jäsenenä ja puheenjohtajana. Osallistui ECOSOCin, UNCTADin, GATT-järjestön, ECE:n, OECD:n ja EFTA:n korkean tason kokouksiin ja toimi Valtion ulkomaisten hankintojen neuvottelu-kunnan, Teollisen kehitysyhteistyön rahaston johtokunnan ja Hawk-kompensaatiotoimikunnan puheenjoh-tajana.
1984-90 suurlähettiläs Tokiossa, Japanissa; 1984-85 myös Söulissa, Korean tasavallassa; 1990-92 suurlä-hettiläs Prahassa, Tšekkoslovakiassa; 1993-94 suurlähettiläs Tšekkoslovakian jakautumisen jälkeen Tšekin tasavallassa ja Slovakian tasavallassa.
Julkaisuja ja esitelmiä: Finland and Its Students, 1957; Amerikka tänään, 1960; Punta-alueen merkitys maailmantaloudessa, laudatur-työ 1962; Esitelmiä: Japanin talousmahti tänään, 1997; Japanin talousmahti muutospaineissa, 1997; Japanin talous tänään ja sen tulevaisuuden näkymät, 1998; Japani ja Itä-Aasian tilanne, 1998; Kylmän sodan päättymisen vaikutukset Japaniin, 1998; Onko Japani enää talousmahti?, 2002; Lähes vuosisadan jatkunut kamppailu Irakin öljystä, 2004; Amerikkalaisten varallisuus, 2003; Lähes vuosisadan jatkunut kamppailu Irakin öljystä, 2004; Onko Yhdysvallat talouden supervalta, Kanava -lehti, 2/2003; Japani kauppapolitiikkamme ongelmana, Kauppapolitiikka -lehti, 28.10. 2003;
Kunniamerkit, huomionosoitukset: Suomen Leijonan ritarikunnan I lk komentaja, Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentaja, valtion virka-ansiomerkki 30 vuoden palveluksesta, Japanin Nousevan Auringon ritarikunnan suurristi, Saksan liittotasavallan Ansioritarikunnan I lk ritari, Puolan kansantasavallan Ansio-ristiritarikunnan komentaja, Unkarin Lippuritarikunnan ansioristi, Tšekkoslovakian Kansojen Ystävyys- ja Yhteistyömitali, Japanin Sibelius-seuran ja Japanin kansallisen golf-klubin kunniajäsen.

Valikoituja kirjan teemoja

Glokalisaatio

Globalisoitumisen yhteydessä tapahtuu myös alueellista ja paikallistumiskehitystä, lokalisoitumista, erityisesti pyrkimystä hallinnon hajasijoitukseen ja paikallisen päätöksenteon lisäämiseen. Tällaista samanaikaista globalisoitumista ja lokalisoitumista tutkijat ovat nimittäneet glokalisaatioksi. Japanilaiset ovat yleisesti tajunneet, että kansojen ja tapojen moninaisuus on tunnustettava itseisarvo. Jokaisella kansalla on oma identtisyytensä ja jokaisen tulisi tiedostaa paikkansa. Tiedostamatta omaa itseään ja omia tavoitteitaan kansakunnan on vaikeata selviytyä ja pitää puoliaan globalisoitumiskehityksessä...
Sanaa globalisaatio, maailmanlaajuistuminen tai maapalloistuminen, käytettiin tiettävästi ensimmäisen kerran vuonna 1962. Tutkimuksen mukaan Yhdysvaltain valtalehdet The New York Times ja The Washington Post käyttivät sanaa 1990luvun puoliväliin asti vain satunnaisesti. Sen jälkeen sanan käytön kasvukäyrä on ollut hyvin jyrkkä. Muutaman viime vuoden aikana globalisaatiosta on kirjoitettu tuhansia akateemisia tutkimuksia ja julkaistu satoja kirjoja. Miltei jokainen kirjoittaja näyttää määritelleen sanan merkityksen omalla tavallaan.
Globalisaatio maailman talouksien ja yhteiskuntien lisääntyvä yhdentymiskehitys on ollut viime vuosien kansainvälisen talouskeskustelun ja kiistelyn eräs kuumimmista aiheista. Globalisaatio on antanut taloudelliselle toiminnalle uusia ja houkuttelevia mahdollisuuksia. Sen myönteisenä piirteenä on nähty Kiinan, Intian ja muiden pari vuosikymmentä sitten köyhinä pidettyjen maiden nopea edistyminen ja köyhyyden väheneminen. Monissa piireissä on juhlittu globalisaation saavuksia aikamme merkittävimpinä tapahtumina. Globalisaatio on saattanut ihmiset ja kansakunnat läheisemmiksi. Sen avulla on syntynyt enemmän rikkautta ja hyvinvointia kuin mitkään aikaisemmat sukupolvet ovat kokeneet. Yhdessä informaatioteknologian huiman kehityksen kanssa globalisaatio on lyhyessä ajassa mullistanut elämämme maailmankylässä.
Globalisaatio on kuitenkin synnyttänyt myös merkittävää kansainvälistä vastustusta, koska sen on katsottu edistäneen epätasaarvoa ja ympäristön huononemista. Esimerkiksi Afrikkaa koskevat globalisaation selvitykset osoittavat, että sen ulkopuolelle jääneet maat ovat kokeneet globalisaation luoneen ja pakottavalla tavalla tyrkyttäneen niille turmiollisia menettelytapoja, jotka ovat johtaneet yhteiskunnan raakaaineiden riistoon. Globalisaatio ei ole toiminut toivotulla tavalla myöskään sen vuoksi, ettei se ole levinnyt kaikkialle maailmassa. Afrikan köyhät maat eivät ole kyenneet integroitumaan globaaliin talouteen. Syynä voi olla yksinkertaisesti se, ettei köyhä maa eivätkä sen kansalaiset ole kyenneet kehittymään globalisoitumisen edellyttämälle tasolle...
Maailmanlaajuisena ilmiönä globalisoituminen edustaa pitkän ja monimutkaisen kehityksen tulosta. Japanin globalisoitumisesta puhuttaessa on sen sijaan syytä korostaa, että kysymys on vasta 1980luvulla aktiivisesti alkaneesta ja sen loppupuolella voimistuneesta kehityksestä. Japanille globalisoituminen on aiheuttanut tuotantoelämän jatkumisen, työllisyyden säilymisen ja hyvinvoinnin kannalta uudenlaisen, uhkaavalta tuntuvan tilanteen. Ilmiö on viime aikoina tullut suomalaisillekin hyvin tutuksi. Japanissa se on herättänyt kysymyksen, miten kotimainen tuotanto kyetään säilyttämään riittävän korkealla tasolla täystyöllisyyden ylläpitämiseksi, kun pääomat liikkuvat vapaasti ja globalisoituneet yritykset siirtävät tuotantoaan itselleen edullisimpiin olosuhteisiin maasta toiseen...
Sivut 87, 218, 222, 235236, 239240, 264, 315, 324, 338344, 369
Lue lisää
Toteutus:Viestintäratkaisut Webmaster Kirjaudu sisään