Tobinin vero

Kansainvälisten valuutan siirtojen verottamista esitti ensimmäisenä Nobel-palkittu (1981) taloustieteilijä, Yalen yliopiston professori James Tobin vuonna 1978. Tobinin mielestä tarvittaisiin drastisia toimenpiteitä kansainvälisesti liikkuvan keinottelupääoman vahingollisten vaikutusten hillitsemiseksi.
Hän ehdotti ratkaisuksi valuutansiirtojen kansainvälistä verottamista tavalla, jonka suuruus vaihtelisi siirtojen luonteen ja kestoajan perusteella. Tällä tavoin voitaisiin estää valuuttojen arvon heilahteluun perustuvia keinottelusijoituksia lisäämällä niihin liittyvää riskiä ja tekemällä ne siten kannattamattomiksi. Valuutansiirtojen verottamista on kokeiltu ainakin Chilessä ja Malesiassa. Alhaisenkin veroasteen on todettu hillitsevän valuuttapelurien innokkuutta siirrellä lyhytaikaisen keinottelun tarkoituksessa suuria rahasummia.
Pääomavirtojen rajoittamisoikeutta kehitysmaiden oman talouden suojelemiseksi ovat esittäneet eräät muutkin taloustieteilijät, mm. MIT:n professori Paul Krugman ja Kalifornian yliopiston (Berkeley) professori Barry Eichengreen. Rahoitusjärjestelmän toiminnan kansainvälisen valvonnan mahdollisuudet ovat kuitenkin vaikeita tai ne eivät ole ainakaan kaikkien toivomia. Tällaiset ajatukset eivät ole sopineet markkinoiden vapaudesta hyötyä saaville sijoittajapiireille, pääomien liikkumisen täydellistä vapautta vaativille Yhdysvaltain poliittisille johtajille eikä myöskään amerikkalaisten kaulapannassa taluttamille IMF:n virkamiehille.
Tuntuu ironiselta, että maailman menestyneimpänä valuuttapelurina miljardeja haalinut suursijoittaja George Soros kirjoitti kirjan (1998) globaalin kapitalismin vaaroista. Ehkä omalla keinottelullaan rikkauksia tarpeeksi kerännyt mies huolestui maailman tulevaisuudesta. "Kaikkien arvojen korvaaminen rahallisella arvolla vie yhteiskuntaa kohti vaarallista epätasapainoa", hän kirjoitti. Soros on ollut pitkään keskeinen vaikuttaja, liikkeelle paneva voima tai horjuttaja merkittävissä kansainvälisissä finanssikriiseissä. Nyt hän näkee kahlitsemattoman kapitalismin ja markkinat hirviönä, jota tulisi säännellä kansainvälisesti. Vioista huolimatta hän pitää kuitenkin kapitalismia parhaana vaihtoehtona, mutta rahoitusmarkkinoiden säätelyä ja valvontaa olisi lisättävä.
Sivut 322-323

Valikoituja kirjan teemoja

Glokalisaatio

Globalisoitumisen yhteydessä tapahtuu myös alueellista ja paikallistumiskehitystä, lokalisoitumista, erityisesti pyrkimystä hallinnon hajasijoitukseen ja paikallisen päätöksenteon lisäämiseen. Tällaista samanaikaista globalisoitumista ja lokalisoitumista tutkijat ovat nimittäneet glokalisaatioksi. Japanilaiset ovat yleisesti tajunneet, että kansojen ja tapojen moninaisuus on tunnustettava itseisarvo. Jokaisella kansalla on oma identtisyytensä ja jokaisen tulisi tiedostaa paikkansa. Tiedostamatta omaa itseään ja omia tavoitteitaan kansakunnan on vaikeata selviytyä ja pitää puoliaan globalisoitumiskehityksessä...
Sanaa globalisaatio, maailmanlaajuistuminen tai maapalloistuminen, käytettiin tiettävästi ensimmäisen kerran vuonna 1962. Tutkimuksen mukaan Yhdysvaltain valtalehdet The New York Times ja The Washington Post käyttivät sanaa 1990luvun puoliväliin asti vain satunnaisesti. Sen jälkeen sanan käytön kasvukäyrä on ollut hyvin jyrkkä. Muutaman viime vuoden aikana globalisaatiosta on kirjoitettu tuhansia akateemisia tutkimuksia ja julkaistu satoja kirjoja. Miltei jokainen kirjoittaja näyttää määritelleen sanan merkityksen omalla tavallaan.
Globalisaatio maailman talouksien ja yhteiskuntien lisääntyvä yhdentymiskehitys on ollut viime vuosien kansainvälisen talouskeskustelun ja kiistelyn eräs kuumimmista aiheista. Globalisaatio on antanut taloudelliselle toiminnalle uusia ja houkuttelevia mahdollisuuksia. Sen myönteisenä piirteenä on nähty Kiinan, Intian ja muiden pari vuosikymmentä sitten köyhinä pidettyjen maiden nopea edistyminen ja köyhyyden väheneminen. Monissa piireissä on juhlittu globalisaation saavuksia aikamme merkittävimpinä tapahtumina. Globalisaatio on saattanut ihmiset ja kansakunnat läheisemmiksi. Sen avulla on syntynyt enemmän rikkautta ja hyvinvointia kuin mitkään aikaisemmat sukupolvet ovat kokeneet. Yhdessä informaatioteknologian huiman kehityksen kanssa globalisaatio on lyhyessä ajassa mullistanut elämämme maailmankylässä.
Globalisaatio on kuitenkin synnyttänyt myös merkittävää kansainvälistä vastustusta, koska sen on katsottu edistäneen epätasaarvoa ja ympäristön huononemista. Esimerkiksi Afrikkaa koskevat globalisaation selvitykset osoittavat, että sen ulkopuolelle jääneet maat ovat kokeneet globalisaation luoneen ja pakottavalla tavalla tyrkyttäneen niille turmiollisia menettelytapoja, jotka ovat johtaneet yhteiskunnan raakaaineiden riistoon. Globalisaatio ei ole toiminut toivotulla tavalla myöskään sen vuoksi, ettei se ole levinnyt kaikkialle maailmassa. Afrikan köyhät maat eivät ole kyenneet integroitumaan globaaliin talouteen. Syynä voi olla yksinkertaisesti se, ettei köyhä maa eivätkä sen kansalaiset ole kyenneet kehittymään globalisoitumisen edellyttämälle tasolle...
Maailmanlaajuisena ilmiönä globalisoituminen edustaa pitkän ja monimutkaisen kehityksen tulosta. Japanin globalisoitumisesta puhuttaessa on sen sijaan syytä korostaa, että kysymys on vasta 1980luvulla aktiivisesti alkaneesta ja sen loppupuolella voimistuneesta kehityksestä. Japanille globalisoituminen on aiheuttanut tuotantoelämän jatkumisen, työllisyyden säilymisen ja hyvinvoinnin kannalta uudenlaisen, uhkaavalta tuntuvan tilanteen. Ilmiö on viime aikoina tullut suomalaisillekin hyvin tutuksi. Japanissa se on herättänyt kysymyksen, miten kotimainen tuotanto kyetään säilyttämään riittävän korkealla tasolla täystyöllisyyden ylläpitämiseksi, kun pääomat liikkuvat vapaasti ja globalisoituneet yritykset siirtävät tuotantoaan itselleen edullisimpiin olosuhteisiin maasta toiseen...
Sivut 87, 218, 222, 235236, 239240, 264, 315, 324, 338344, 369
Lue lisää
Toteutus:Viestintäratkaisut Webmaster Kirjaudu sisään