Eläkevakuutusmaksut

Japanin yleinen kansaneläkejärjestelmä on rakennettu sellaiseksi, että vaikka eläkevakuutuksilla on kerätty varoja tulevien eläkkeiden maksamiseen, eläkkeitä ei ole maksettu eläkeläisten itsensä maksamien vakuutusmaksurahojen säästöillä. Työssä käyvien henkilöiden vakuutusmaksuilla on aluksi hoidettu kaikkien niidenkin eläketurva, jotka jo ovat vanhuksina siirtyneet eläkeläisiksi. Toisin sanoen, kysymyksessä on ollut sukupolvien välinen riippuvuusjärjestelmä, jossa nuorempi sukupolvi maksaa vakuutusmaksuja vanhempien sukupolvien eläkkeiden tukemiseksi. Eläkejärjestelmä muuttuu kuitenkin sellaiseksi, että työssä käyvät henkilöt säästävät omaa eläkeikäänsä varten maksamalla eläkevakuutuksia. Heidän eläkkeitään ei siis tulevaisuudessa tarvitse maksaa työssä käyviltä kerätyillä varoilla.
Ikääntyvän yhteiskunnan valkoisessa kirjassa (1998) hallitus suhtautui kriittisesti perinteiseen näkemykseen, jonka mukaan vanhempaan väestöön olisi suhtauduttava ikäänkuin se olisi erityistuen tarpeessa. Vanhuksia ei tule kohdella yhteiskunnasta riippuvuussuhteessa olevina, sillä he ovat omalla työllään rakentaneet nykyisin vallitsevat olosuhteet ja maksaneet koko työelämänsä ajan eläkevakuutusmaksuja, joilla heidän vanhuutensa on turvattava.
Lain mukaan kaikki väestöryhmät kuuluvat kansaneläkejärjestelmän piiriin ja saavat samansuuruisen peruseläkkeen. Pääsääntöisesti he maksavat siitä vakuutusmaksua 13 300 jeniä (95 €) kuukaudessa. Palkkatuloja nauttivien työntekijöiden aviopuolisoilla (etupäässä kotiäideillä) on oikeus saada peruseläkettä, mutta heidän ei tarvitse suorittaa eläkevakuutusmaksuja. Myös osa-aikaiset työntekijät on vapautettu eläkevakuutusmaksuista, jollei heidän vuositulojensa määrä ylitä 1,3 miljoonaa jeniä eli noin 9 300 euroa...
Sivut 274-279

Valikoituja kirjan teemoja

Työkäytännössä alkanut muutos

Työmarkkinoiden lailliset puitteet muotoiltiin Japanissa toisen maailmansodan jälkeisissä suurtyöttömyyden olosuhteissa markkinoiden suoran valvonnan hengessä työvoiman riiston estämiseksi. Nämä puitteet olivat 1990-luvulla kehityksen myötä vanhentuneet. Talouselämän edustajien näkemysten mukaan viranomaisilla oli kiire ryhtyä uudistamaan ja ajanmukaistamaan työmarkkinapolitiikkaansa. Inhimillisten voimavarojen täyden potentiaalin hyväksikäyttö on tärkeätä, jotta voitaisiin välttää korkean kustannustason mahdollisesti aiheuttamat onttoutumisilmiöt. Väestörakenteen kasvavien eläkekulujen ja terveydenhoitokustannusten johdosta pidettiin myös tärkeätä vahvistaa tulokertymää nostamalla työikäisen työvoiman osallistumistasoa ja työn tuottavuutta...
Lue lisää
Toteutus:Viestintäratkaisut Webmaster Kirjaudu sisään