Uusliberalismi ja yksityistäminen
Uusliberalismin keskeisenä arvona pitämän kilpailun eräs seuraus on ollut julkisen sektorin toiminnan voimakas supistaminen, koska se ei kykene noudattamaan peruslakina pidettyä kilpailua voitosta ja markkinaosuuksista. Yksityistäminen on ollut parin vuosikymmenen ajan eräs merkittävimmistä talouden muutosprosesseista. Se alkoi Britanniasta, mutta se on nopeasti levinnyt kaikkialle maailmassa.
Julkisen sektorin palvelut Euroopassa ja Japanissa ovat miltei kaikki koostuneet aloista, joita taloustieteilijät ovat kutsuneet "luonnollisiksi monopoleiksi". Monet julkisen sektorin palvelut kuten junaliikenne ja voimansiirtolinjat ovat aluksi vaatineet suuria sijoituksia, eivätkä ne olisi myöskään rohkaisseet kilpailun syntymistä. Parhaaksi mahdolliseksi ratkaisuksi katsottiin silloin julkisen sektorin monopoli. Uusliberaalit pitävät kuitenkin kaikkea julkista jo sinänsä tehottomana.Mitä sitten tapahtuu tällaiselle luonnolliselle monopolille, kun se yksityistetään? Yleensä ja aivan luonnostaan uudet kapitalistisesti toimivat omistajat ryhtyvät vaatimaan asiakkailtaan monopolihintoja ja nostavat voimakkaasti omia palkkioitaan. Klassisen koulukunnan taloustieteilijät kutsuivat tällaista tulosta "rakenteelliseksi markkinahäiriöksi", koska hinnat ovat korkeammat kuin mitä niiden tarvitsisi olla, vaikka kuluttajan saamat palvelut eivät olisi enää hyvät eivätkä entisenlaiset. Rakenteellisten markkinahäiriöiden välttämiseksi miltei kaikki Euroopan maat luovuttivat 1980-luvun puoliväliin saakka rautateiden, postin, teleliikenteen, sähkön, kaasun, vedenjakelun ja roskien keräämisen julkisen sektorin omistamille monopoleille.Sivut 159, 345-351