Moninapainen maailmanjärjestys

Siirtyessään uuteen vuosituhanteen maailma oli kokenut historiallisen siirtymisen kaksinapaisesta "Pax Russo-Americanasta" uuteen aikakauteen, "Pax Consortis’iin". Maailmanjärjestyksen ylläpitäminen oli siirtynyt yhteisvastuullisesti merkittävimpien teollisuusmaiden käsiin.
Tällainen muutos alkoi jo vuonna 1985, jolloin Neuvostoliiton johtaja Mihail Gorbatshov ryhtyi puoltamaan uudistuksia, "perestroikaa" ja avoimuutta, "glasnostia". Yhdysvalloista oli tullut vaihtotaseittensa ja budjettinsa vajeiden johdosta ulkomaisissa taloussuhteissaan nettovelallismaa. Silloin myös perustettiin Yhdysvaltain aloitteesta G7 -ryhmän edeltäjä, G5 -ryhmä, johon kuuluivat Yhdysvaltain lisäksi Japani, Saksa, Britannia ja Ranska.Syyskuussa 1985 maailman johtavat teollisuusmaat sopivat yhteisestä valuuttapoliittisesta interventiosta. Se merkitsi historiallista käännekohtaa. Kun Yhdysvallat totesi, että sen talouden ulkoiset epätasapainot olivat paisuneet sietämättömälle tasolle, hallitus ilmoitti tarpeesta koordinoida politiikkaansa johtavien teollisuusmaiden kanssa valuuttakurssien oikaisemiseksi. Vuoden 1986 Tokion huippukokous edusti vielä suurempaa vedenjakajaa, sillä se ei ainoastaan selkeyttänyt osanottajamaiden sitoutumista politiikan koordinoimiseen, vaan laajensi tällaisen koordinaation alaa valuuttakursseista koko makrotaloudelliseen politiikkaan.Yhdysvaltain vaatimukset talouspolitiikan koordinoinnista osoittivat Yhdysvaltain tunnustaneen, ettei se enää aikaisempaan tapaansa voinut yksipuolisesti harjoittaa politiikkaansa ottamatta huomioon muiden maiden toiveita. Vaikka se olisi halunnut harjoittaa tällaista politiikkaa, se totesi olevansa kykenemätön saavuttamaan päämääriään ilman muiden tärkeiden teollisuusmaiden tukea. Yhdysvallat joutui hiljaisesti myöntämään, että sodanjälkeinen Pax Americanan aikakausi oli päättynyt.Sivut 358-365