Keiretsu-järjestelmä

Miehitysvallan päätyttyä Japanissa alettiin 1950-luvulla järjestellä uudelleen useiden mitä erilaisimmilla aloilla toimivien yritysten muodostamia yhteistyöketjuja, keiretsuja. Niiden toivottiin voivan vahvistaa osallistujiensa kilpailuasemaa markkinoilla. 1960-luvulla kuvaan tuli mukaan yritysten kiinnostus järjestellä osakkeitaan vakaiden osakkeenomistajien haltuun. Niillä pyrittiin välttämään ulkomaisella pääomalla suoritetut yritysostot.
Keiretsut ovat yleensä olleet vertikaalisin sitein toisiinsa liittyneitä yritysryhmittymiä, joilla on usein jokin rahoituslaitos keskeisenä, suuntaa näyttävänä voimana. Keiretsuja suuret yritykset ovat muodostaneet myös alihankintaa ja tuotteiden myyntiä harjoittavien yritysten kanssa. Näillekin ryhmille on muodostunut vahva sideverkosto monien vuosien yhteistoiminnan ja läheisten henkilökohtaisten suhteiden seurauksena. Monet yrityksiä yhdistävät ryhmittymät ovat kuitenkin viime vuosina vallinneiden vaikeuksien johdosta alkaneet nopeasti murtua. Suuret yritykset ovat ryhtyneet hankkimaan tarvitsemiaan osia rationaalisemmin selvitäkseen kustannuskilpailussa. Lisäksi monet näihin ryhmittymiin kuuluvat pienet ja keskisuuret yritykset ovat alkaneet kieltäytyä ottamasta palvelukseensa niille tyrkytettyjä johtotason henkilöitä, joille ryhmittymää johtavissa yrityksissä ei ole löytynyt käyttöä.Sivut 155-157, 219, 223, 238